Etapit 5 ja 6

 

Ensimmäisen matkapäivän takaisin etelään kulutimme lähinnä autossa istuen HIMmiä ja dr. Bombayta kuunnellen. Jukan iPodin kätköistä "löytyi" tämä kyseinen aarre. "HATTALAWEI! Gutti gutti girl, you´re a good for me!" Illansuussa Ouluun päästyämme ajoimme silverbulletin parkkiin ja lähdimme tekemään vertailevaa tutkimusta hotelleista. Oma parkkipaikka ja suht edullinen hinta tekivät ratkaisun helpoksi. Valitsimme Oulun Cumuluksen. Kuuma suihku ja illan Espanja-Portugali karsinta pelin tylsyydestä huolimatta tuntuivat taivaallisilta. Lopputulos ei jaksanut paljon harmittaa, sillä molemmat olivat ihan kuitteja. Yksi olut naamaan ja unten maille.

Toinen paluupäivä kului hyvin levottomissa merkeissä. Hotellin aamupallalla ihmettelimme identtisiä tarjoilijattaria (kolme täysin samannäköistä ponnaripäistä brunettia). Matkaan päästyämme päätimme pistää Ultimate hits kokoelman toviksi jäihin ja vartin vaitiolon jälkeen aloimme sanoittamaan uudelleen reissulla kuulemiamme biisejä (Kärpästen juhlat yms *linkit bloggauksen lopussa) - emme siis päässeet musiikista eroon. Lisäksi loimme uuden hirvien perspektiiviin perustuvan evankeliumin.

Saavuimme illansuussa päämääräämme Lammille (Hämeenlinnan kupeessa) Jukan siskolle. Ja ei muuta kun jugurttipähkinöitä naamaan (ei Jukan naamaan koska muuten se turpoaa ja sekoaa - siis Jukka ei naama) ja katsomaan kuinka Ballotelli tuhosi Saksan runkkupuollustuksen. Kaksi aivan sairaan mahtavaa maalia Neuerin taakse ja Saksa ulos kisoista! Balsamia naamoillemme!

Paluu sujui yllättävän kevyesti ja vaivattomasti. Johtunee myös siitä ettemme joutuneet palelemaan missään tundralla vaan tiesimme pääsevämme aina lämpimään nukkumaan.

Summa summarum: Reissu oli upea. Kilpisjärvi vielä upeampi! Suositan lämpimästi kaikille.Mutta suositan myös satsaamaan mökkiin. Telttailu tunturituulessa on hetkittäin vähintäänkin haastavaa. Vaellus Saanan huipulle oli ikimuistoinen kokemus jota en unohda koskaan. Maailman (tai no ainakin Suomen toiseksi korkeimmalla) huipulla, keskikesän yöttömässä yössä, sumun alkaessa hitaasti valua kohti huippua peittäen kaiken alleen, jalat ja koko keho kiipeämisesta turtana, kolmen maan rajapyykillä, aamuyö oli hetken kuin kultaan valettu.


Kiitos kaikille matkan mahdollistajille. Lastenhoitajille, työkavereille ja vieraanvaraisille ystäville, jotka majoittivat meidät, mutta ennen kaikkea rakkaille!

Ai niin ja, "Jukka on läski mulkku, mut niin oon minäkin. Yhdessä me mennään milloin minnekkin!"
Love ay man.

*Samae Koskinen - Läski mulkku
http://www.youtube.com/watch?v=bzrLuw1Aye4

*Kärpästen juhlat
http://www.youtube.com/watch?v=Qwv0xaM4o6o

Etappi 4

Kamppeet on nyt pakattu autoon ja lähdemme pikku hiljaa laskeutumaan alas täältä pohjoisesta. Eilen kapusimme pikku-Mallalle. Isolle on n.12 kilometrin reitti. No thanks, right after Saana. Nousu oli huomattavasti lyhyempi ja kevyempi kuin Saanalle ja maisematkin olivat pehmeämmät ja kauniimmat (feminiinisemmmät jos nyt niin voi tunturista sanoa). Tällä kertaa olimme pakanneet mukaan vettä ja termariin kahvia, joten huipulla (tai sen välittömässä tuulettomassa läheisyydessä) joimme kahvit ja maalailimme mielessämme jättiläisiä kulkemaan alas laaksoon.

Teltalle palattuamme huomasimme, että ilma oli kylmentynyt ihan sairaasti (+6 ja armoton tuuli). Vedimme triplakerroksen vaatteita päälle, mutta siitä huolimatta kylmä ylsi luihin ja ytimiin. Kymmentä vaille kymmenen illalla päätin sitten luovuttaa ja juoksin respaan kysymään mitä mökki maksaisi ja saimme mökin vaivaisella 45€:lla. Miten mahtavalta mökki ja sähkö, eli "UNLIMITED POWER!" tuntui parin päivän eräilyn jälkeen. Lasit punaviiniä ja läppäriltä War of the dead pyörimään.Elokuvasta: on tietenkin kiva jutska, että Suomessakin yritetään tehdä zombie-leffoja, mutta voisi ne zombietkin sitten edes olla zombeja, eikä puusta Mikko Leppilammen niskaan hyppiviä ninjoja. WTF? Leffassa oli kaikki pielessä käsikirjoitusta myöten, mutta tuntui silti kodikkaalta ja mukavalta vahdata pieneltä läppärin ruudulta edes jotain lämpimässä.

Nyt on yhdeksän tuntia unta takana ja suuntana Oulu, jossa aiomme käyttää Aartiksen (allekirjoittaneen työpaikka) ylläribonarin ja varata joko retkeilymajan tai hotellihuoneen. Tämän illan Espanja vs Portugali matsia ei saa missata!

Ps: Yritin ladata yötä vasten kuvia tähän blogin yhteyteen, mutta se oli niin vaivalloista ja hidasta puuhaa, että teen sen joskus ajan kanssa tai länttään vain kuvakansion matkan lopuksi facebookkiin.

Stay tune. There´s still more to come!

Etappi 2 ja 3

Day 2
Takaisin sivistyksen ja sähkön parissa. Jos jotain tällä reissulla on oppinut on se kuinka riippuvainen ihminen on sähköstä. Istuskelen Kilpisjärven leirikeskuksen ilmaisella nettikoneella ja hörpin kahvia, sekä mässytän mehevää ruistassua. No, mutta palataanpa hieman taaksepäin.

Sunnuntai aamuna siis jätimme hellät ja haikeat jäähyväisemme Läski-Peen perheelle ja köröttelimme ultimate hitcollectionin tahdissa Rovaniemelle. Hirviä tai muita metsän asukkeja emme joutuneet väistelemään vaan hulluja peräkylien miehiä ja naisia, jotka olivat aivan varmoja siitä, että keskellä tietä on ihan turvallista pyöräillä tai muuten vaan seisoa naapurin kanssa juttelemassa - valitsimme siis pienet tiet, nähtävyyksien toivossa. Valitettavasti ainut nähtävyys joka reitillemme osui oli Yli-vieskan kotiseutumuseo. Museon anti oli tupa, ulkohuussi, aitta ja olkimies. Olkimies hieman säikäytti meidät sillä se tuijotti meitä riihen kulmalla äkkiarvaamatta. Kyllä Pohjanmaan käsityöperinne ja kulttuuriperinne on vain jotain.

Rovaniemellä istahdimme toviksi rantavitikalla hörppimään Lidl Saskia- vichyä (Saskia, tuo ihana Bulgarialainen kahdenkympin huora. Tai no siltä meistä Vichyn nimi ainakin kuullostaa). Nappasimme avaimet Rovaniemen mökille, joka kylläkin sijaitsi 40 kilometrin päässä Rovaniemestä ja lähdimme melko uupuneina kohti toista levähdyspaikkaamme. Matka osoittautui melkoisen hankalaksi sillä Misi, jossa mökki sijaitsi oli perkeleellisen haastavan reitin varrella (ohjeemmekin olivat vähän vaillinaiset). Tie oheni, oheni ja oheni ja ylitimme saman rautatien kolmesti. Jukan Silverbulletin (Fiat Brava) pohja sai melkoista osumaa, mutta lopulta pöllähdimme mökille, jonka edessä tuhatpäinen hyttysparvi otti meidät vähintäänkin innokkaasti vastaan.

Pakko mainita tässä yhteydessä, että enpä olisi koskaan kuvitellut kiittäväni Yhdysvaltojen sotavoimia, mutta nyt kiitän (ja ystäväni avuliasta äitiä, joka laitteen meille lainasi). "ThermaCell FUCK YEAH! Coming to save the motherfuckin day yeah!". Thermis on mahtava keksintö. Sen myrkkykaasut ajoivat kaikki hyttyset kuistilta ja mökin etupihalta 20 nelimetrin alueelta, joka sitten yöllä osoittautui koko mökin ainoaksi hyttysvapaaksi alueeksi.Heräsin kolmen aikaan yöllä siihen, että käteeni saittui aivan älyttömästi - ja kappas! Kämmenselästäni oli tullut puolikas mandariini! Itikoilla oli ollut yöllä juhlat kun tämä urpo amatööri oli mennyt työntämään kätensä varomattomasti ulos makuupussinsa syövereistä. Thank god to Xyrtex käsi palautui nopeasti entiselleen, mutta unesta ei ollut tämän jälkeen tietoakaan. Metsästin läpiyön hyttysiä, enkä voinut käsittää miten niitä oli päässyt illalla livahtamaan mökkiin niin paljon, kunnes kurkistin mökin keittiön puolella josta hirsien välistä suorastaan pölisi lisää sisään näitä saastaisia verenimijöitä. Mökkimme siis vallattiin. Aamulla Jukan naama näytti uralin vuoristojonolta, eikä allekirjoittaneen Jari Porttilatkaan (silmäpussit) ollet kovin mairittelevat. Hyttyset vei 6-0.

Day 3

Vähäisillä unilla lähdimme iloisen ininän saattelmana kohti matkamme päämäärää Kilpisjärveä. Tapoin ensimmäisen tunnin ovesta sisään livahtaneita sääskiä ja mäkäräisiä ja auton etulasi, sekä katto näytti murhapaikalta. Silverbullet vei meidät turvallisesti myös pois "kauhu"-tieltä ja tunnelma kohosi kummasti kun pääsimme taas luukuttamaan Ultimate Hits kokoelmaamme. Ensimmäiset porot alkoivat hölköttelemään eteemme ja maisemat alkoivat muuttua silmiä hiveleviksi. Tunturi-lappi on se oikea lappi! En malttanut olla kuvaamatta kaiken aikaa, sekä videokameralla, että stillkameralla vaikka tiesinkin, ettei A: kukaan koskaan pysty katsomaan auton ikkunan läpi kuvattua töyssyistä kuvaa, B: Videokuva ei tee maisemalle oikeutta.

Pienen tihkusateen saattelemana saavuimme Kilpisjärven leirikeskukselle, jonne ensitöiksemme kasasimme pystyyn Jukan uuden karhean teltan. Teltassa on kaksi makuuloossia (tai tuttavallisemmin vain runkkukoppia) ja välitila jossa mahtuu kaksi innokasta erämiehen, eli Dundeen alkua mainiosti istumaan retkituoleilla ja simeailemaan pari kaljaa.

Hetken teltassa ihmeteltyämme (upeita maisemia ja väsymystä), Päätimme lähteä Saanan huipulle. Jukalle tämä oli jo toinen kerta, itselleni vasta ensimmäinen. Pakkasimme mukaan työkavereiltani saamaani uuteen reppuun (Kiitos, mahtavukset!) varsinaiset picniceväät. Se oli virhe numero 1. Tie Saanan hupulle on vähintäänkin haasteellinen ja raskas, eikä turhaa lisäpainoa todellakaan kannata ottaa mukaan. Virhe numero 2: ota mukaan vettä. Me otimme tölkit kaljaa. Paska idea. Luojan kiitos Jukka Dundeen vaistoillaan havaitsi nopeasti kivien alla virtaavan pienen tunturipuron ja kaadoimme kaljat maahan ja täytimme tölkkimme raikkaalla purovedellä. Vesi oli taivaallista kahden kilmoetrin kapuamisen jälkeen. Lopulta polvet tappavat portaat taivaaseen loppuivat ja pääsimme jatkamaan matkaa kivikossa. Tuntui ettei huippu tule koskaan. Lopulta Jukalla meni hermot picniceväisiimme ja teimme virheen numero 3: eli jemmasimme reppumme ovelasti ison kiven taakse (saimme tovin etsiä reppua alas tullessam aamu-usvasssa. Näkyvyys seitsemän metriä). Spedet on the mountain.

No, palkinto huipulla oli huikea. On todella harmi etten saa tähän leirikeskuksen vanhaan pöytä pc: seen kiinni kameraani (LIITÄN KUVAT MYÖHEMMIN!). Näkymät olivat Saanan puolessa välissä ja upeat, mutta huipun hiljaisuus ja loputtomanan kohoavat Norjan, Ruotsin ja Suomen tunturit ja vuoret vetivät miehet hiljaisiksi. Totesimmekin, että jos huipulle olisi ollut joku hissi, ei maisema olisi ollut niin mahtava kuin nyt kun olimme kahden ja puolen tunnin ähinän ja hikoilun saattelemana ansainneet tämän näkymän.
"I.m the king of the world!"

Alastulo olikin sitten jo paljon leppoisempaa - lukuunottamatta tietenkin picnicrepun metsästystä ja mieletöntä sumua. Pääsimmem raihnaisina ja superväsyneinä teltallemme. Yö oli kylmä, mutta silmälaput (ei merirosvo) ja korvatulpat tekivät tehtävänsä saimme kuitattua univelkamme ja nukuimme kahdeksan tuntia putkeen. Mikä tässä yöttömän yön valoisuudessa on jo melkoinen suoritus.

Ja paluu nykyhetkeen: Kuuma suihku aamulla teki eetwarttia. Ja tosiaan tämä täytetty ruistassu ja kahvi ovat taivaallisen hyviä nyt. Pieniä iloja... tai kuten Veikko Lavi sen älyttömän seksikkäästi muinoin muotoili "Onnen pieniä pipanoita".

Pahoittelen kirjoitusvirheitä yms. Joudun kirjoittamaan tätä hieman kiireessä tällä lainakoneella. Toivottavasti tästä tekstistä saa jonkun tolkun ja kuvan.

Tänään luvassa siis lepoa ja pienimuotisempi seikkailu Saanan kivettyneelle vaimolle Mallalle.
Elämätä!

Etappi 1

Ensimmäinen matkapäivä on takana. Päivän saldo oli reilut 500 kilometriä, yksi täytetty hirvi Jämsässä, pikavisiitti anoppilassa jonne tiputimme yhden pienen lomailijan ja pääsy Läski-Peen residenssiin meteoriittijärvelle (Lappajärvi). Nimestään huolimatta länsiranta (Gaza) on osoittautunut hyvin rauhalliseksi ja Espanja vs Ranska pelin kommenttiraita oli timanttinen. Läski-Pee vihaa sydämensä pohjasta Espanjan joukkuetta ja varsinkin Insestoa (Iniestaa) Allekirjoittanut ja Jukka taas Ranskan omaa naamatonta trollia (Riberyä). Lopputulos 2-0 tyydytti siis ainakin yövieraita.

Tänään (on siis aamu kun kirjoitan tätä) matkamme jatkuu kohti pohjoista ja määränpäämme on Rovaniemi, josta ostamme täydennystä varusteisiimme, eli löpöä trangiaan ja mielin määrin kahvii ja tupakkaa. Noin 40 kilometrin päässä Rovaniemestä meillä on lainamökki vuorokaudeksi, jossa saamme vähän siistittyä itseämme ja ajettua pois tämän ruokottoman yhden päivän sängen. Nähtäväksi jää onko lainamökissämme sähköjä vai jääkö tämän iltainen karsintapeli näkemättä? Living on the edge.

Nyt on puhelimet ladattu (mutta ei kannata soitella, sillä akkua säästellään, joten puhelimet ovat lähinnä kiinni) ja kohta alan siirtelemään Läski-Peen emännältä lainaksi saamaani rinkkaan vaatteita ja varusteita.

Pidempää päivitystä seuraa tuonnempana, sillä nyt matka vasta oikeastaan alkaa.

Kiitos emännil kuin myös isännil!
Matka jatkukoon!

Lähtökuumetta ilmassa

Huomenna se sitten alkaa. On tätä kyllä odotettu vaikka vähän haikeinkin mielin tulee lähdettyä kun tietää miten ikävä pojilla isiä tulee. Ovat koko päivän vain halineet ja ottaneet viimeisistä yhdessäolon hetkistä kaiken irti. Molemmat nukahtivat vielä päivän päätteeksi syliin. No, isi tarvitsee välillä irtiottoja ja omaa aikaa, että jaksaa arjen pyöritystä. Itsestäänkin pitää pitää huolta.

Ollaan soiteltu Jukan kanssa pitkin päivää ja naureskeltu sille miten hitaasti tämä viimeinen päivä ennen reissua kuluu. Molemmat olivat siivonneet, tiskanneet ja pesseet pyykkejä pakkaamisen ohessa.

Kumman paljon ja kummallista tavaraa sitä viikon telttailua varten tarvitsee. Paljon lämmintä vaatetta, kuivamuonaa, kylmälaukkuja, kattiloita, hyttystakkeja, xyrtekkiä, vessapaperia (Joo. Olemme kermaperseitä) tms. Osa tuikitarpeellista osa ihan turhaa hömppää, kuten Culture Beatin Serenity c-kasetti (päätelkää itse kumpaan kategoriaan se kuuluu). C-kasetit ovat varasuunnitelma jos Jukan iPadin akku tyhjenee, joka olisi aika perseestä, koska silloin emme voisi istua vain koko viikkoa teltassa kuuntelemassa Princeä.

Forecan säätiedote lupaili vesisadetta käsivarteen torstaihin asti, eli aika David Fincherin 7even leffan tunnelmissa luultavasti joudumme koko viikon elämään. Hyttysiä ainakin on vähemmän jos tosiaan koko reissun sataa. Mutta mikäs sen mahtavampaa kuin kiivetä Saana-tunturin huipulle ja kuunnella olutta siemaillassa ukkosen jyrinää ja katsella kun porot paskantaa. Miesten elämää!

Nyt unta palloon ja aamulla matkaan.
Pysykää mukana!

"Huli hali hei, tarkka tavarastaan!"

Enää muutama päivä ja se alkaa TAAS (Kymmenen vuoden tauon jälkeen). Matka starttaa lauantaina 23.6  siten, että Jukka hurauttaa autollaan Lappeenrannasta Lahteen, jonne allekirjoittanut taas köröttelee vastaan junalla. Tulemme siis toisiamme puolitiehen vastaan.

Siitä matka jatkuu keskisen Suomen läpi suoraan Euraasian ja pohjoisen pallonpuoliskon ainoalle, viralliselle meteoriittijärvelle(Lappajärvi), josta nappaamme mukaamme rinkan, makuualustan, hirviän hirvikärpästakin ja muuta metsässä tarvittavaa tilpehööriä armoitetulta lyyrikolta, performanssitaiteilijalta ja rakastajalta, Sypressimäen Läski-Peeltä.

Ajelemme mahdollisesti vielä saman päivän aikana Rovaniemelle asti (Mitä järkeä katsella muuta Suomea kun voi olla koko viikon Lapissa?). Rovaniemen kupeessa meillä on käytössä ihka oikea mökki ensimmäisen yön ajan, mutta tämän jälkeen heittäydymme armottoman luonnon ja leirintäalueiden armoille.

Jatkoa seuraa, jahka pääsemme tien päälle.

-R-

Disco on ehkä SUN, mutta blogi on MEIDÄN!

Kalimaradarsara, Pallinaamat!

On kulunut 10 vuotta siitä kun Sons of Johnny kaksikko, Jukka ja Roni viimeksi tekivät pitkän matkan yhdessä. Edellisellä reissulla (2002) seikkailtiin Dj Bobon ja Governatorin kotimaan pääkaupungissa, Wienissä. Wienissä parasta oli McDonaldsin latte, Princeimitaattori, David Hasselhoffia rakastava levykauppias, sekä kaupungin puhtaat ja turvalliset kadut (niin puhtaat, että niiltä kykeni syömään rauhallisin mielin jopa pizzaa).

Tällä kertaa valloitetaan Suomi viikossa. Matka starttaa juhannuksen jälkeisessä horroksessa sunnuntaina 24.6.2012 Helsingistä - määränpäänä on Kilpisjärvi ja Inari. Viikon aikana on tarkoitus koluta molemmat käsivarret ja raportoida matkan käänteistä kaikille seikkailuistamme kiinnostuneille. Matkasuunnitelmia on tällä hetkellä varovaisen arvion mukaan n. 2-4, eli tilaa on jätetty paljon myös improvisoinnille (kenties päädymmekin vain uimaan viikoksi Möysään).

Spedemonumenttia ja porttaalia helvettiin on ainakin pysähdyttävä katsomaan Jalasjärvellä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pirunpes%C3%A4_%28Jalasj%C3%A4rvi%29

Runkauksen kansallispuistostakin on ehdottomasti päästävä tekemään jäykähkö raportti
(Miksi Kustaa Vaasa muinoin poistui puistosta niin pian ja punaisena?).

Kaikki on mahdollista kun tämä kaksikko lähtee matkaan säilykeruokatölkkeineen ja videokameroineen.
Tervetuloa seuraamaan matkavalmisteluja, sekä itse reissua!

-R-

Ps: Tämän hetken suurin dilema on, ostaakko hyttystakki jo etukäteen vai vasta matkalta?

Pps: Jukka. Google earth ei ole sponsorimme vaikka reitti sen kautta olisi katsottukin.